Sunnuntait ovat kaikki tervetulleita

Todella mielenkiintoisen viikonlopun jäljiltä olo on melkoisen mankeloitunut. Teatteriryhmämme viimeinen esitys on nyt sitten takana. Jotenkin kaihoisa olotila, työt loppuivat, K.O.T.O. päättyi, mitä seuraavaksi? Ehkä nyt jää hyvää aikaa vetää henkeä muutama päivä, sitten tarkastella jälleen uudelleen asioita.

Tänään tajusin, kuinka mukava päivä sunnuntai loppujen lopuksi onkaan. Seesteinen, rauhaisa syysmeininki. I'm all for it.

Ehkä nyt on vain tyydyttävä lämpimään teekupillliseen ja mentävä vuoteeseen.

Loppukesä / alkusyksy

Jo on taas, niin se kesä meni, ihmetellessä. Oikeastaan ei tässä ole taas ehtinyt juuri muuta kuin tekemään työtä. Siinähän sitten tuo kesä meni ikään kuin sivussa. Jotenkin on myös melkoisen innostavaa, että syksy alkaa. Silloin meininki muuttuu ihanan seesteiseksi.

Kesästä sellainen sananen, että mahtavia hetkiä koettiin teatteriryhmä Nuoran kanssa. Tutkivaesitys KOTO oli kyllä ehdottomasti helmi tämän kesän kruunussa. Kehoitan kaikkia käväisemään ryhmämme hienoilla nettisivuilla www.teatterinuora.com ja tutustumassa viimeisimpään hengen tuotokseen.

Pitää nyt elvyttää tämä blogi-meininki, näin syksyn tullen jälleen. Ihmisellä ei ole koskaan liikaa harrastuksia.
Nyt läiskimään sulkapalloa. Hyvää syksyn alkua teille tuhansille ja taas tuhansille tämän blogin lukijoille! :)

Trip to Sweden

Huomenna sitten siis olisi edessä lähtö Umeån viehättävään kaupunkiin. Meille avautui mahtava tilaisuus päästä katsomaan täkäläistä neljän päivän festivaalia naurettavan halvalla. Päätettiin sitten porukalla ottaa tilaisuudesta kiinni ja lähteä katsastamaan naapurimaan kevättä.
Eurot on vaihdettu kruunuiksi, laukku on miltei pakattu. Valmiina tässä siis pian ollaan.

Onneksi kuitenkaan reissu ei ole kuin viisi päivää, jotenkin hauskaa on aina lähteä, mutta hauskaa on tulla myös kotiin. Viikolle on luvattu melkoisen viileää ilmaa, joten pitää ottaa villasukat mukaan.

Raportointia sanoin ja kuvin reissusta, jahka ehtiämme.

Hu hu huh huhtikuu

Huhtikuu ja kevät on kyllä alkanut todella keväisesti; aurinko paistaa ja vettä sattaa! Jepa jee! Taitaa tulla kesä.

Jokseenkin keskeneräistä taas vaihteeksi kaikki, mutta eiköhän asiat tuohon kesään mennessä selkiinny ja saa uusia olomuotoja. Toivossa on ainakin hyvä elää. Kyllä ne tästä johonkin menee, kun taas jaksaa vain nähdä sen vaikean rinteen tuollepuolen, eikä apaattisesti jää tuijottamaan jyrkkää seinämää.

Torstaina alkaa uusi mielipuolinen prosessi Qmanin kanssa, kahden miehen orkesteri menee äänittämään ensi nuotit uutta mielenkiintoista, kokeilevaa ja avaruusmaista materiaalia. Saas nähdä, mitä tulee! :)

Uni suuresta asioiden parantajasta

Näin viime yönä outoa unta, jossa kaikki ongelmat olivat selvinneet ja niitä ei enää ollut. Se oli ahdistavaa, kun ei ollut enää mitään, mikä ihmetyttäisi, tai mikä pistäisi raapimaan omaa päätään.

Pääsiäinen on taas ohitse. Köröttelimme eilen ruuhkien keskellä kotiin päin. Jokseenkin on sekava olotila vieläkin, sillä mökillä olo vaatii aina tietynmäärän yhteiskuntakelvottomuutta, unettomuutta ja illakointia. On jokseenkin ollut outoa asettua jälleen arkeen kiinni. Vaikka tänään onkin jo tiistai.
Mukavaa oli jälleen päästä irti näistä maisemista, näistä asioista, keskelle ei mitään. Hyvin terapeuttista, kuten aina!

Kaksi riviä hampaita

Huh huh, sanoisin tähän väliin. Muutaman kuukauden ajan kestänyt odottelu ja työhaastattelu on nyt sitten rykäisty alta pois. On jotenkin kevyempi olotila, se on nyt korkeemman käres, niin sanotusti. Oma näyte on annettu ja pistetty matkaan. Katsotaan riittääkö se sitten mihinkä saakka. Kävi miten kävi, nyt on helpottunut olotila.
Muutenkin oloa kohentaa seikka, että huomiselle on ostettu matkalippu Varkauteen ja muutaman päivän irtiotto arjen ympyröistä on saavutettu! Huomenna aamulla lähden painamaan omaan rauhaan. Jotenkin, vaikkei varsinaisissa töissä ole ollutkaan alkuvuotta on jotenkin viime aikoina ollut melkoisen raskas olotila. Ja onhan tässä kaikenlaista tullut rutistettua kuitenkin. Näytelmää, tuotantoa, kirjoitusta, ajattelemista ja muuta itsensä kehittämistä. Sekin on tärkeää ja myös voimia syövää.
Semmoista. Lisää kirjoitusta sitten pääsiäisen jälkeen.

Ava adore

Huh. Kohtapuoleen on riennettävä lyhytelokuvan kuvauksiin, mutta sitä ennen muutaman sanasen voisi tänne rustata. Eilinen, siis lauantai, oli mahtipontisen upea päivä. Sain taltutettua, ainakin suurimmalta osin, tietokonettani vaivaavan Troijan hevosen. En kyllä käsitä, mitä ihmeen tyydytystä joku saa siitäkin, että lähettelee semmoisia. Halpamaiset on huvit nykyään joillakin ihmisillä. Prkl.
Noh, päivä kyllä jatkui mahtavissa meiningeissä, keikka kirjamessuilla onnistui mukavasti ja yleisökin tuntui pitävän. Messuilla oli kaikenlaisia mukavia vieraita. Juttelin Jarkko Martikaisen kanssa ja hellyin ostamaan miehen 9 teesiä- runoteoksen.
Messujen jälkeen suunnistimme kulkumme kirjamessujen jatkobileisiin, missä non-stop runoesitykset kyllä olivat niin mahtavia. Eino Leinoa räpättynä, Otto Grundström, J.K. Ihalainen, Jarkko Martikainen, paikallista tehorunoutta, psykedeliaa ja iloisia ihmisiä.

Jaa-a. Ensi viikolla on sitten pääsiäinen. Se tietää vetäytymistä Joroisten maakunnille perinteiseen kevät mökkireissuun. Sitä ennen tiistaina on kauan kaivattu työhaastattelu Dynamolle. Toisaalta jännittää, mutta toisaalta on todella hyvä juttu, että asiat selkenevät.

Nyt kuvauksiin, talven keskelle.

Jälleen yksi viikonloppu ilman viinaa

Se on surullisen kuuluisa sunnuntai taas. En ollut eilenm yhtikäs missään, kulutin aikani Laxnessin parissa. Katselin myös vähän Emma-gaalaa. Todella mielenkiintoista. On vain sellainen välivuodenaika, kun ei oikein mikään lähde.

Olen nähnyt järkyttäviä, pitkiä ja hartaita unia, joista selkeästi heijastuu oma epätietoisuus ja epävarmuus kaikesta tulevasta. Onnekkaasti vastauksia alkaa pian syntymään kuin sieniä sateella.
Ensi viikkoon katsahtaessani huomaan sen olevan melkoisen tapahtumarikas. Varsinkin viikon loppupuolella meidät on pestattu esiintymään Lahden kirjamessuille sekä sunnuntaina sitten on melkoisen harras päivä, kun kuvaamme erään tuttavani TAIKin pääsykoevideon.
Jotenkin ensi viikko siis menee erilaisessa tankkaamisessa ja suorituksissa. Sitten seuraavalla viikolla onnekkaasti olen jo vähän viisaampi. Ja pääsiäiseksi ystävän mökille ottamaan kevättä vastaan.

Kuinka hienoa. Kuinka uhmakasta. Kuinka harmaata.

Kaikenlaisuuksia

Joo-o. Pari päivää on mennyt kuin siivillä. On tässä jokseenkin kaikkea lähestymässä. Tulevaisuus alkaa vihdoin hahmottua, sen totaalista sisältöä on vielä vaikeaa sanoa, mutta joitakin konkreettisia päivämääriä on vihdoin saatu sovittua ja julkaistua.
Samoin tässä lähenee erillisesiintyminen sekä lavalla että kuvanauhalla. Ja pääsiäinen lähestyy, joka tietty merkkaa kevätretkeä Joroisten sydämeen.

Eläköön kevät. Ja poikana löydetty seikkailukirjallisuus!

Onko elämää enää salpausselän tuolla puolen?

Iltaa!
Se on suhteellisen vilkas viikonloppu jälleen kääntymässä uuden viikon alkuun. Näin se vaan taas vauhdilla meni kisaviikonloppu. Ilotulitukset oli mykistyttävän komeat. Vaikka eihän siinä kyllä mitään järkeä ole, että räjäytetään rahaa taivaalle. Mutta kai me näemme niissä jotain samaa kuin kaukaiset ihmiset muinaisina aikoina, jotka tuonkin ovat kehittäneet.

Ohjastin neljää norjalaista ja varmaankin yhtä puolalaista. Rahaa meni about 0 euroa. Siinä viikonlopun saldot. Ainiin ja nukuin aika sikeästi. Näin jännää tää vaan tuppaa olemaan!

Lauantai

Selvittiin taas karkausvuoden ylimääräisestä päivästä. Samoin tuli eilen vaellettua seuraamaan Sweeney Todd- Fleet Streetin paholaisparturi. Se oli Burtonin tapaan musta, lämmin, karmiva ja samalla koskettava ja traaginen. Ja henkeäsalpaavan visuaalinen ja hieno.

Olikos se joku vanhanajan sanonta, että karkauspäivänä jos joku kosii, niin jotain jotain. Joka tapauksessa, ei tullut kosintaa. Enkä kyllä kosinut ketään.

Silmät ristissä

Hitto soikoon, että kyllä väsytti, kun nousi ylös. Silmät sojottaa mihin sattuu. Nyt tässä vielä muutama hetki aikaa leipoa itsensä treenikuntoon. Ehkä tuossa kävelymatkalla piristyy sen verran, että jaksaa.

Eilen pelattiin Ollin, Elinan ja Jussin kanssa Merirosvolautapeliä, joka oli mahtava! Kolmen tunnin peli meni kuin siivillä. Ehkä joskus kun on valuuttaa pitää alkaa haalia erinäisiä lautapelejä, kun niitä on niin mukavaa säheltää.

Tiistai ja taivaalla palava kivi

Kylläpä nyt meitä hemmotellaan. Aurinko tojottaa kirkkaalta taivaalta. Se väkisinkin kohottaa mielialaa, kun ei tuota palavaa kiveä oo taivaalla aikoihin näkynyt.

Kyllä tuon KELAn kanssa on perkeleellistä vääntöä kaikki. Nyt sieltä tuli joku lisäselvityspyyntö mun työsuhteista ja palkkakuiteista aikavälillä 2004-2007. Mullahan on tietty nuo kaikki tallella, on joo! Perhana. Maksaisivat vaan nyt sen perus työmarkkinatuen eikä säätäisi koko aikaa.
Saa nähdä koska sieltä ensimmäisen kerran jotain saa! Onneksi sieltä sentään tuota asumistukea tulee. Ihmeellistä touhua kyllä.

Tänään vielä kaupunkiin katsomaan. Kuusivirran kanssa ehkä katsastamaan Valentiinaa.

Saarikosken maanantai

Juon kahvit, ihastelen kun jälleen on miltei keväistä. Ihmettelin, kun kaupungissa oli niin rauhallista, mutta sehän on hiihtolomat alkaneet. Ilmankos. Perishers soi taustalla tämän hetken soundtrackina. Lueskelen myös samalla Saarikosken kirjaa. Ja pidän nettiblogia.
Monikerroksinen elämä.

Aurinkoista lauantaita

Todella huono ja katkonainen yö, yskimistä, vääntämistä, kuuma ja kylmä, nenäkolmiossa flunssa. Sain tuosta tarpeekseni jo vähän yli seitsemän aamulla ja istuskelin sängynlaidalla. Auringon vielä ollessa piilossa. Siitä sitten findrexinin keittoon ja netistä löytämääni todella härkäisen Mahjong-pasianssi pelin kimppuun.
Auringon kohottua näytti maisema miltei keväiseltä, joka kyllä teki päivästä todella upean.

Tänään kävin iltapäivällä hakemassa isovanhemmilta vanhan maton ja nyt koko lattia on pehmeän, 30-vuotta vanhan, itseasiassa aika ihastuttavan, retro-maton peittämä. Rather marvelous.
Nyt ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa, kuin vain oireilla tämä flunssa loppuun. Onneksi illaksi tulee kaveri Joensuusta, että on seuraa. Ja todella, todella huonoja juttuja. Huonompia kuin yleensä, eikä näissä yleisissäkään juuri kehumista taida olla.

Talvi?

Tänään on tässä kaupungissa satanut ikkunaan kuin ikään kesäisin. Ropina on oikeastaan ihan mukavan kuuloista, mutta onhan tuo nyt aika huono juttu, että talvet on nykyisin tämmöisiä. Juuri kuulin, että Turussa ei ole lunta juuri ollenkaan. Ei sekään nyt hienoa ole, jos tässä kohta aletaan viettää kuuden kuukauden syksyjä.
Kurkku on edelleen sademetsä ja nyt nenässä vallitsee entisen arktisen kylmyyden ja kuivuuden sijaan trooppinenilmasto. Onneksi tässä on viikonloppu aikaa taas vähän parannella itseään.
Ja jos vaikka tänään pitäisi tuon turpansa kiinni aika suhteellisen tehokkaasti, niin voisi tuota ääntä sitten olla huomenna vielä kommunikaatioon tarvittava määrä.
Terkkuja Sörnäisiin Julialle, pysy linjoilla! :)

Kurkussa kasvaa palmuja

Heräsin virkeänä oudoista unistani aamuun. Aamun äänenavaus ei kyllä ollut niin yksinkertaista, kuin useimpina muina aamuina. Kurkku on siis kipeä. Onneksi ei muuten ole kipeä olo.
Asustan suhteellisen vanhassa talossa, jossa ikkunoista pääsee mukavalla kädellä viileää ilmaa välistä asuntoon sisään, mikä on hyvä homma kyllä kesäaikaan. Mutta näin ankarassa Suomen talvessa homma ei ole niin yksinkertaista tai nautittavaa. Pitänee kipasta läheiselle Shellille hakemaan Mynthonia. Joka raikastaa hengityksen. Tai sitten on ruvettava polttamaan menthol-savukkeita, jotta keuhkot paranisi ja ääni kirkastuisi.

Ajat on perseellään

Nämä lokin ajat on kymmenisen tuntia jäljessä meidän aikaamme täällä. Onkohan tämä säädetty Ameriikan suurempien kellojen mukaan? Voi olla.

Aamulla tuiskutti lunta ja kerrankin näytti kaupunki oikeasti talviselta. Siitä sitten käymään moikkaamaan mummua ja pappaa. Suuren suuren ruokalähetyksen kerta tuiskussa takaisin kotiin. Simo soitti aamupäivällä ja se mukavalla yllätyksellä on tulossa käymään. Simossa on tylsyys takuu, että jos tulee tylsää saat rahasi takaisin. Eikä kertaakaan ole tarvittu tällaista toimenpidettä. Ja puhuin nyt tuosta hinnasta ihan vain vertauskuvallisesti, en tarkoittanut, että Simo on maksullisia miehiä. Heko heko.

Otsikko

Oliko mulla tämmöinenkin?

Löysin ikään kuin sattuman kautta, että mulla on tämmöinen blogi?
Luotu jo joskus näemmä syyskuussa. Jännään. Näin heti aamutuimaan.

Pitänee alkaa elvyttää tätä tapaa, kun tässä nyt ainakin toistaiseksi on ihan mukavasti aikaa uhrata esimerkiksi pienen nettiblogin pitämiseen.

Ulkona sataa lunta. On ikävä kevättä.

Eilen istuttiin teatteriesityksen päälle post-show oluella ja siitä tuli oikein hyvä mieli. Siellä oli mukavaa kuunnella kokeneiden kettujen muisteloita entisistä ajoista.