Se on surullisen kuuluisa sunnuntai taas. En ollut eilenm yhtikäs missään, kulutin aikani Laxnessin parissa. Katselin myös vähän Emma-gaalaa. Todella mielenkiintoista. On vain sellainen välivuodenaika, kun ei oikein mikään lähde.
Olen nähnyt järkyttäviä, pitkiä ja hartaita unia, joista selkeästi heijastuu oma epätietoisuus ja epävarmuus kaikesta tulevasta. Onnekkaasti vastauksia alkaa pian syntymään kuin sieniä sateella.
Ensi viikkoon katsahtaessani huomaan sen olevan melkoisen tapahtumarikas. Varsinkin viikon loppupuolella meidät on pestattu esiintymään Lahden kirjamessuille sekä sunnuntaina sitten on melkoisen harras päivä, kun kuvaamme erään tuttavani TAIKin pääsykoevideon.
Jotenkin ensi viikko siis menee erilaisessa tankkaamisessa ja suorituksissa. Sitten seuraavalla viikolla onnekkaasti olen jo vähän viisaampi. Ja pääsiäiseksi ystävän mökille ottamaan kevättä vastaan.
Kuinka hienoa. Kuinka uhmakasta. Kuinka harmaata.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti