Uni suuresta asioiden parantajasta

Näin viime yönä outoa unta, jossa kaikki ongelmat olivat selvinneet ja niitä ei enää ollut. Se oli ahdistavaa, kun ei ollut enää mitään, mikä ihmetyttäisi, tai mikä pistäisi raapimaan omaa päätään.

Pääsiäinen on taas ohitse. Köröttelimme eilen ruuhkien keskellä kotiin päin. Jokseenkin on sekava olotila vieläkin, sillä mökillä olo vaatii aina tietynmäärän yhteiskuntakelvottomuutta, unettomuutta ja illakointia. On jokseenkin ollut outoa asettua jälleen arkeen kiinni. Vaikka tänään onkin jo tiistai.
Mukavaa oli jälleen päästä irti näistä maisemista, näistä asioista, keskelle ei mitään. Hyvin terapeuttista, kuten aina!

Kaksi riviä hampaita

Huh huh, sanoisin tähän väliin. Muutaman kuukauden ajan kestänyt odottelu ja työhaastattelu on nyt sitten rykäisty alta pois. On jotenkin kevyempi olotila, se on nyt korkeemman käres, niin sanotusti. Oma näyte on annettu ja pistetty matkaan. Katsotaan riittääkö se sitten mihinkä saakka. Kävi miten kävi, nyt on helpottunut olotila.
Muutenkin oloa kohentaa seikka, että huomiselle on ostettu matkalippu Varkauteen ja muutaman päivän irtiotto arjen ympyröistä on saavutettu! Huomenna aamulla lähden painamaan omaan rauhaan. Jotenkin, vaikkei varsinaisissa töissä ole ollutkaan alkuvuotta on jotenkin viime aikoina ollut melkoisen raskas olotila. Ja onhan tässä kaikenlaista tullut rutistettua kuitenkin. Näytelmää, tuotantoa, kirjoitusta, ajattelemista ja muuta itsensä kehittämistä. Sekin on tärkeää ja myös voimia syövää.
Semmoista. Lisää kirjoitusta sitten pääsiäisen jälkeen.

Ava adore

Huh. Kohtapuoleen on riennettävä lyhytelokuvan kuvauksiin, mutta sitä ennen muutaman sanasen voisi tänne rustata. Eilinen, siis lauantai, oli mahtipontisen upea päivä. Sain taltutettua, ainakin suurimmalta osin, tietokonettani vaivaavan Troijan hevosen. En kyllä käsitä, mitä ihmeen tyydytystä joku saa siitäkin, että lähettelee semmoisia. Halpamaiset on huvit nykyään joillakin ihmisillä. Prkl.
Noh, päivä kyllä jatkui mahtavissa meiningeissä, keikka kirjamessuilla onnistui mukavasti ja yleisökin tuntui pitävän. Messuilla oli kaikenlaisia mukavia vieraita. Juttelin Jarkko Martikaisen kanssa ja hellyin ostamaan miehen 9 teesiä- runoteoksen.
Messujen jälkeen suunnistimme kulkumme kirjamessujen jatkobileisiin, missä non-stop runoesitykset kyllä olivat niin mahtavia. Eino Leinoa räpättynä, Otto Grundström, J.K. Ihalainen, Jarkko Martikainen, paikallista tehorunoutta, psykedeliaa ja iloisia ihmisiä.

Jaa-a. Ensi viikolla on sitten pääsiäinen. Se tietää vetäytymistä Joroisten maakunnille perinteiseen kevät mökkireissuun. Sitä ennen tiistaina on kauan kaivattu työhaastattelu Dynamolle. Toisaalta jännittää, mutta toisaalta on todella hyvä juttu, että asiat selkenevät.

Nyt kuvauksiin, talven keskelle.

Jälleen yksi viikonloppu ilman viinaa

Se on surullisen kuuluisa sunnuntai taas. En ollut eilenm yhtikäs missään, kulutin aikani Laxnessin parissa. Katselin myös vähän Emma-gaalaa. Todella mielenkiintoista. On vain sellainen välivuodenaika, kun ei oikein mikään lähde.

Olen nähnyt järkyttäviä, pitkiä ja hartaita unia, joista selkeästi heijastuu oma epätietoisuus ja epävarmuus kaikesta tulevasta. Onnekkaasti vastauksia alkaa pian syntymään kuin sieniä sateella.
Ensi viikkoon katsahtaessani huomaan sen olevan melkoisen tapahtumarikas. Varsinkin viikon loppupuolella meidät on pestattu esiintymään Lahden kirjamessuille sekä sunnuntaina sitten on melkoisen harras päivä, kun kuvaamme erään tuttavani TAIKin pääsykoevideon.
Jotenkin ensi viikko siis menee erilaisessa tankkaamisessa ja suorituksissa. Sitten seuraavalla viikolla onnekkaasti olen jo vähän viisaampi. Ja pääsiäiseksi ystävän mökille ottamaan kevättä vastaan.

Kuinka hienoa. Kuinka uhmakasta. Kuinka harmaata.

Kaikenlaisuuksia

Joo-o. Pari päivää on mennyt kuin siivillä. On tässä jokseenkin kaikkea lähestymässä. Tulevaisuus alkaa vihdoin hahmottua, sen totaalista sisältöä on vielä vaikeaa sanoa, mutta joitakin konkreettisia päivämääriä on vihdoin saatu sovittua ja julkaistua.
Samoin tässä lähenee erillisesiintyminen sekä lavalla että kuvanauhalla. Ja pääsiäinen lähestyy, joka tietty merkkaa kevätretkeä Joroisten sydämeen.

Eläköön kevät. Ja poikana löydetty seikkailukirjallisuus!

Onko elämää enää salpausselän tuolla puolen?

Iltaa!
Se on suhteellisen vilkas viikonloppu jälleen kääntymässä uuden viikon alkuun. Näin se vaan taas vauhdilla meni kisaviikonloppu. Ilotulitukset oli mykistyttävän komeat. Vaikka eihän siinä kyllä mitään järkeä ole, että räjäytetään rahaa taivaalle. Mutta kai me näemme niissä jotain samaa kuin kaukaiset ihmiset muinaisina aikoina, jotka tuonkin ovat kehittäneet.

Ohjastin neljää norjalaista ja varmaankin yhtä puolalaista. Rahaa meni about 0 euroa. Siinä viikonlopun saldot. Ainiin ja nukuin aika sikeästi. Näin jännää tää vaan tuppaa olemaan!