Lauantai

Selvittiin taas karkausvuoden ylimääräisestä päivästä. Samoin tuli eilen vaellettua seuraamaan Sweeney Todd- Fleet Streetin paholaisparturi. Se oli Burtonin tapaan musta, lämmin, karmiva ja samalla koskettava ja traaginen. Ja henkeäsalpaavan visuaalinen ja hieno.

Olikos se joku vanhanajan sanonta, että karkauspäivänä jos joku kosii, niin jotain jotain. Joka tapauksessa, ei tullut kosintaa. Enkä kyllä kosinut ketään.

Silmät ristissä

Hitto soikoon, että kyllä väsytti, kun nousi ylös. Silmät sojottaa mihin sattuu. Nyt tässä vielä muutama hetki aikaa leipoa itsensä treenikuntoon. Ehkä tuossa kävelymatkalla piristyy sen verran, että jaksaa.

Eilen pelattiin Ollin, Elinan ja Jussin kanssa Merirosvolautapeliä, joka oli mahtava! Kolmen tunnin peli meni kuin siivillä. Ehkä joskus kun on valuuttaa pitää alkaa haalia erinäisiä lautapelejä, kun niitä on niin mukavaa säheltää.

Tiistai ja taivaalla palava kivi

Kylläpä nyt meitä hemmotellaan. Aurinko tojottaa kirkkaalta taivaalta. Se väkisinkin kohottaa mielialaa, kun ei tuota palavaa kiveä oo taivaalla aikoihin näkynyt.

Kyllä tuon KELAn kanssa on perkeleellistä vääntöä kaikki. Nyt sieltä tuli joku lisäselvityspyyntö mun työsuhteista ja palkkakuiteista aikavälillä 2004-2007. Mullahan on tietty nuo kaikki tallella, on joo! Perhana. Maksaisivat vaan nyt sen perus työmarkkinatuen eikä säätäisi koko aikaa.
Saa nähdä koska sieltä ensimmäisen kerran jotain saa! Onneksi sieltä sentään tuota asumistukea tulee. Ihmeellistä touhua kyllä.

Tänään vielä kaupunkiin katsomaan. Kuusivirran kanssa ehkä katsastamaan Valentiinaa.

Saarikosken maanantai

Juon kahvit, ihastelen kun jälleen on miltei keväistä. Ihmettelin, kun kaupungissa oli niin rauhallista, mutta sehän on hiihtolomat alkaneet. Ilmankos. Perishers soi taustalla tämän hetken soundtrackina. Lueskelen myös samalla Saarikosken kirjaa. Ja pidän nettiblogia.
Monikerroksinen elämä.

Aurinkoista lauantaita

Todella huono ja katkonainen yö, yskimistä, vääntämistä, kuuma ja kylmä, nenäkolmiossa flunssa. Sain tuosta tarpeekseni jo vähän yli seitsemän aamulla ja istuskelin sängynlaidalla. Auringon vielä ollessa piilossa. Siitä sitten findrexinin keittoon ja netistä löytämääni todella härkäisen Mahjong-pasianssi pelin kimppuun.
Auringon kohottua näytti maisema miltei keväiseltä, joka kyllä teki päivästä todella upean.

Tänään kävin iltapäivällä hakemassa isovanhemmilta vanhan maton ja nyt koko lattia on pehmeän, 30-vuotta vanhan, itseasiassa aika ihastuttavan, retro-maton peittämä. Rather marvelous.
Nyt ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa, kuin vain oireilla tämä flunssa loppuun. Onneksi illaksi tulee kaveri Joensuusta, että on seuraa. Ja todella, todella huonoja juttuja. Huonompia kuin yleensä, eikä näissä yleisissäkään juuri kehumista taida olla.

Talvi?

Tänään on tässä kaupungissa satanut ikkunaan kuin ikään kesäisin. Ropina on oikeastaan ihan mukavan kuuloista, mutta onhan tuo nyt aika huono juttu, että talvet on nykyisin tämmöisiä. Juuri kuulin, että Turussa ei ole lunta juuri ollenkaan. Ei sekään nyt hienoa ole, jos tässä kohta aletaan viettää kuuden kuukauden syksyjä.
Kurkku on edelleen sademetsä ja nyt nenässä vallitsee entisen arktisen kylmyyden ja kuivuuden sijaan trooppinenilmasto. Onneksi tässä on viikonloppu aikaa taas vähän parannella itseään.
Ja jos vaikka tänään pitäisi tuon turpansa kiinni aika suhteellisen tehokkaasti, niin voisi tuota ääntä sitten olla huomenna vielä kommunikaatioon tarvittava määrä.
Terkkuja Sörnäisiin Julialle, pysy linjoilla! :)

Kurkussa kasvaa palmuja

Heräsin virkeänä oudoista unistani aamuun. Aamun äänenavaus ei kyllä ollut niin yksinkertaista, kuin useimpina muina aamuina. Kurkku on siis kipeä. Onneksi ei muuten ole kipeä olo.
Asustan suhteellisen vanhassa talossa, jossa ikkunoista pääsee mukavalla kädellä viileää ilmaa välistä asuntoon sisään, mikä on hyvä homma kyllä kesäaikaan. Mutta näin ankarassa Suomen talvessa homma ei ole niin yksinkertaista tai nautittavaa. Pitänee kipasta läheiselle Shellille hakemaan Mynthonia. Joka raikastaa hengityksen. Tai sitten on ruvettava polttamaan menthol-savukkeita, jotta keuhkot paranisi ja ääni kirkastuisi.

Ajat on perseellään

Nämä lokin ajat on kymmenisen tuntia jäljessä meidän aikaamme täällä. Onkohan tämä säädetty Ameriikan suurempien kellojen mukaan? Voi olla.

Aamulla tuiskutti lunta ja kerrankin näytti kaupunki oikeasti talviselta. Siitä sitten käymään moikkaamaan mummua ja pappaa. Suuren suuren ruokalähetyksen kerta tuiskussa takaisin kotiin. Simo soitti aamupäivällä ja se mukavalla yllätyksellä on tulossa käymään. Simossa on tylsyys takuu, että jos tulee tylsää saat rahasi takaisin. Eikä kertaakaan ole tarvittu tällaista toimenpidettä. Ja puhuin nyt tuosta hinnasta ihan vain vertauskuvallisesti, en tarkoittanut, että Simo on maksullisia miehiä. Heko heko.

Otsikko

Oliko mulla tämmöinenkin?

Löysin ikään kuin sattuman kautta, että mulla on tämmöinen blogi?
Luotu jo joskus näemmä syyskuussa. Jännään. Näin heti aamutuimaan.

Pitänee alkaa elvyttää tätä tapaa, kun tässä nyt ainakin toistaiseksi on ihan mukavasti aikaa uhrata esimerkiksi pienen nettiblogin pitämiseen.

Ulkona sataa lunta. On ikävä kevättä.

Eilen istuttiin teatteriesityksen päälle post-show oluella ja siitä tuli oikein hyvä mieli. Siellä oli mukavaa kuunnella kokeneiden kettujen muisteloita entisistä ajoista.